Suoritan siis kaksoistutkintoa, eli olen myös lukiossa. Mulle kaksoistutkinto on ollut aivan täydellinen valinta. Oon aika nopeasti kyllästyvää sorttia ja siksi tää on ollu mahtava. Kovin mua hakuvaiheessa peloteltiin kuinka "kaksoistutkinto on todella rankka" yms. Onneksi heitin ne pelottelut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos koska tiesin että musta on kyllä siihen. Toki kirjoituksien lähestyessä tilanne on eri, luonnollisesti. Älkää missään nimessä menkö epäröimään hakuvaiheessa olevan henkilön alavalintaa, varsinkaan tuolla tyylillä. "Et tuu pärjäämään siellä, ihan liian vaikeeta sulle" ei ei ja vielä kerran ei. Jos oikeasti ala kiinnostaa ja on se intohimo alaa kohtaan, oppii mitä vaan. Takaan sen. En oo oikeen koskaan ollut hyvä matikassa, varsinkaan prosentti- ja suhdelaskuissa. Kas kummaa, hiusalalla opiskellessani ja hyväksi värjääjäksi haluavana opin sekoittamaan eri suhteita todella nopeasti.
Miksi hiusala ? Miksei pelkkä lukio ? Hiusala on mulle loistava valinta, koska rakastan asiakaspalvelua. Asiakkaan toiveen toteuttaminen ja se onnistumisen tunne on se joka auttaa mua jaksamaan uusien asioiden oppimisessa. Se kun näkee asiakkaan olevan oikeasti tyytyväinen just mun käsien työhön.
Luovuus.Mä tykkään ihan hirveesti tehdä mun käsillä töitä ja nähdä tulos heti, enkä 5 vuoden päästä. Parturi-kampaajana saan käyttää omaa luovuuttani niin kampauksissa kuin värjäyksissä. Rakastan suunnitella eri värien lomassa kampauksia.
Hiusala on karsinut musta ne viimeisetkin ujouden rippeet joita mussa kuitenkin oli, vaikka aina oon sosiaalinen ollutkin. En enää todellakaan ujostele vähääkään lähestyä täysin tuntematonta asiakasta ja toteuttaa hänen toiveitaan. Itsevarmuutta olen saanut tämän ensimmäisen vuoden aikana koko ajan lisää. Päivääkään en ole katunut alalle lähtemistä. Lukion otin amiskan rinnalle ainoastaan ja vain jatko-opintojen takia. Kaksoistutkinto avaa mulle niin pajon enemmän ovia.
Toki mun täytyy nyt myöntää, että en aio parturi-kampaajan hommia lopun elämääni tehdä. Ainakaan näillä näkymin. Mutta ehdottomasti aion pysyä alalla hyvän tovin ! En kuitenkaan eläkkeelle asti. Saa nähdä mitä tulee vielä vastaan.. matkaoppaaksi aion myös jossain vaiheessa kouluttautua, sillä kielet ja eri kulttuurit ovat todella lähellä sydäntäni.
Mulle on oikeesti todella tärkeetä että työ on just eikä melkein mun juttu.. Huhuh ! Semmonen kirjoitus tällä kertaa.. englanniks aion tehdä "käännökset" myöhemmin ! Toivottavasti tästä oli jollekkin alavalintaa pohtivalle edes jonkinnäköistä hyötyä :'D Hyvää yötä !
-Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti